Valitettavasti vanhoja suomalaisia ja venäläisiä laiva- ja tulliasiakirjoja on sotien melskeissä tuhoutunut, joten suvun laivaliikenteen tarkka aloittamisvuosi jäi selvittämättä. Venäjällä säilyneistä Seivästön laivaluetteloista voi kuitenkin nähdä, että jo 1700-luvulla Seivästössä oli useita kauppalaivoja, mutta niiden omistajia ei mainita.
Laivaliikenteen harjoittaminen edellytti rankkaa, jatkuvaa ja määrätietoista työtä. Talvisin suunniteltiin, rakennettiin ja korjattiin laivoja. Samalla ostettiin talollisilta koivutukkeja, jotka sahattiin ja pilkottiin haloiksi ja ne ajettiin hevosilla satoja metrejä pitkiksi pinoiksi merenrantaan. Laivoilla liikennöitiin meren ollessa jäättömänä eli tavallisesti huhtikuusta joulukuulle.
Halot vietiin Venäjän armeijalle, valtion kohteisiin tai myytiin suoraan laivoista kuluttajille Pietarin kanavien laidalla. Elintarvikkeet pyrittiin myymään suoraan kuluttajille. Avoveden aikana merestä nostettiin kiviä, hiekkaa tai soraa, ja nämä kuormat kuljetettiin suurille rakennustyömaille. Takaisin tultiin tavallisesti laiva tyhjänä, mutta toisinaan paluukuormina oli viljasäkkejä ja kauppatavaraa rannikkokylien tarpeisiin.
Laivalla liikennöitiin yhdellä peruskorjauksella 10–20 vuotta, jonka jälkeen se romutettiin ja osia käytettiin uusiin laivoihin. Laivoissa oli kapteeni ja pari kolme laivamiestä. Kapteenien tuli osata lukea ja kirjoittaa suomea kohtuullisesti ja venäjää edes välttävästi, koska paperisotaa oli jo tuolloin riittävästi.
